Eräitä huomioita kouluverkkokeskusteluun

Valmistelu
Hyvään hallintoon kuuluu avoimuus ja luottamuksellisuus. On selvää, että valmistelutyö on sellaista, jota ei julkisuudessa tehdä vain asiantuntijoiden, asianosaisten ja muiden asiaa oleellisen lähellä olevien kanssa. Jos asiantuntijat ja asianosaiset unohdetaan, syntyy helposti luottamuspula. Tätä tilannetta ei soisi koskaan tulevan. Maalaiskunnan silmin katsottuna on tapahtunut asioita, jotka herättävät suuria kysymyksiä. Kysymykset nousevat nyt esiin ja niihin on osattava vastata viisaasti ja perustellusti. Muistamme, että rakennamme yhdessä uutta kuntaa, emme ole yhdistämässä maalaiskuntaa kaupunkiin. Tämän hetken tunnelmat ovat jo sellaiset, että pahojen haavojen syntyminen on mahdollista. Jos haavat syntyvät kaupungin työtekijöiden kesken on tilanne aina vakavampi.
Nyt kun valmistelu on tullut julkiseksi ja avoimeen keskusteluun, niin oleelliset eriävätkin näkökulmat on syytä ottaa vakavasti. Ja keskustelun tarkoitus ei ole siunata annettuja esityksiä, vaan antaa valmiuksia todelliselle päätöksenteolle, jossa toimivat kaikki demokratian pelisäännöt. Uutta Jyväskylää ei rakennetta suljetuissa kabineteissa ”Lyseon poikien kesken”. Meillä on maalaiskunnassa ja varmaan kaupungin puolellakin kokemuksia siitä, kun pieni piiri keskenään päättää. Tilanne on ollut demokratian ja kuntalain irvikuva.

Kuuleminen
Tästä eteenpäin siis varmistetaan kuntalaisten, asiantuntijoiden ja asiaosaisten kuulemiset. Ja kuuleminen on oltava kuuntelemista ja vaihtoehtojen esiin nostamista. Ei mikään eikä yksikään insinööritoimisto tee koulutuspolitiikkaa tässä kaupungissa. Eikä sitä tee myöskään yksinomaan ekonomistit.

Ymmärtäkää ystävät hyvät, että olemme tilanteessa, jossa pitää ottaa myös huomioon uusia vastuullisempia ja vakavampia näkökulmia.

Tilojen toimivuus
Yksi unohdettu arkinäkökulma on esimerkiksi uuden ns. kolmannen lukion tilojen toimivuus. Jos rakennus on tehty kauppaoppilaitokselle niin sen tilat ovat myös sen mukaiset. Ei sitä noin vaan muuteta 700 opiskelijan lukioksi. Missä ovat fysiikan, kemian, maantiedon ja biologian erikoisluokat. Entä liikunta, musiikki ja kuvataide. Urheilulukion tilantarve on myös huomioitava. Se, että urheilulukio saa korotettua valtionosuutta ei kyllä toden totta riitä perustelemaan sen tarvetta. Tarve tulee aivan jostain muusta ja samalla tulee myös tarve opetuksen vastuullisesta järjestämisestä. Perustelu korotetun valtionosuuden näkökulmasta on siten taas puhtaasti ekonomistinen, siis vailla todellista sisältöä.

Ympäristönäkökulma
Elämme aikaa, jossa pelkkä talouden näkökulma ei riitä argumentaatioperustaksi. Ne jotka muistavat 1970-luvun energiakriisin, voivat jotenkin aavistella mihin suuntaan ollaan menossa. Jos otamme yleiseksi periaatteeksi palvelujen keskittämisen, niin siitä on aina kerrannaisvaikutuksia esim. liikenteeseen. Ylettömän raskaat liikennevirrat eivät ole kestävää kehitystä. Kestävän kehityksen näkökulma on syyttä ottaa kaikessa rakentamisessa ja infran suunnittelussa vakavasti. Energia- ja ympäristöpolitiikka ei ole muoti-ilmiö.
Kiinteistöjen suunnittelussa energiaratkaisuilla pitää olla painavampi näkökulma. Taaskaan lyhytnäköiset puhtaan ekonomistiset ratkaisut eivät riitä. Ja vielä huomioksi; rakennusten elinkaaren tulee olla kymmeniä vuosia. Emme päättäjinä voi lähteä ajatuslinjalle, että jos jossain on hankaluuksia niin ne ratkaistaan suuttumuksen vallassa ja lyhytnäköisesti, ikään kuin pestäisiin nopeasti kädet ongelmista.

Sosiaaliset rakenteet
Kasvatustyötä tekevien velvollisuus on aina tällaisissa muutostilanteissa ottaa esiin sosiaaliset rakenteet ja näkökulmat. Suuri yksikkö on aina haasteellinen, vallankin jos siltä puuttuu resurssit esim. opinto-ohjauksen, terveydenhuollon, erityisopetuksen ja koulupsykologin näkökulmasta. Toinen iso kysymys on koulutuksen saatavuus. Tuleeko suuret yksiköt joillekin niin ahdistavaksi, että ne aiheuttavat syrjäytymistä. Alle 25 vuotiaiden syrjäytymistilastot Uuden Jyväskylän alueella aiheuttavat jo valtakunnan tasolla keskustelua. Koulu ei ole mikään opintoviikkotehdas eikä tuotantolaitos, sen tulee olla turvallinen, yleissivistävä ja itsenäistävä. Näiden kolmen komponentin tulee olla tasapainossa.

Terveysnäkökulma
Uudessa Jyväskylässä on ilmavoimilla ja armeijalla keskeinen merkitys. Myös tämän instituution tehtävä on vastata turvallisuudesta, kasvattaa kansalaiset vastuullisiksi, hyväkuntoisiksi ja henkisesti tasapainoisiksi kansalaisiksi. Mutta viestit, jotka armeijan suunnalta tulevat ovat kovin saman suuntaisia kuin on koulupuolen haasteet. Varusmiesten peruskunto on surkea ja yleinen asenneilmasto ja sitoutuminen on heikkoa. Tämä näkyy runsaiden keskeytysten muodossa. Kysynkin miten Uuden Jyväskylän koulutuspolitiikalla tullaan näihin haasteisiin vastaamaan. Nouseeko nuorison peruskunto bussikyydissä?

Todelliset voittajat ja maksajat
Mitkä tahot ovat nuorison rajun keskittämisen voittajat? Ne ovat ensinnäkin liikennöitsijät ja nuorten suosimat kaupat ja kuppilat. Toivon mukaan olet perillä nykynuorison kulutustottumuksista ja niihin liittyvistä lieveilmiöistä. Jyväskylän yliopistolla tehdään loistavaa tutkimustyötä tältä alueelta (professori Kimmo Jokinen). Nykynuoriso kyseenalaistaa säännöt, he haluavat aina tehdä sopimuksen ajasta ja paikasta. Heille syöminen on muuta kuin nälän karkottaminen. Pelkona on, että jos 95% Uuden Jyväskylän yli 15-vuotiaista nuorista keskitetään pienelle alueelle, niin voisi syntyä uutta toimintakulttuuria, joka ei ole sopusoinnussa niiden vaatimusten kanssa, joita valtakunnan tasolla on koulutukselle asetettu.

Keskittämisen seurauksena matkakulut maksaa huoltajat. Ei niitä kaupunki maksa. Tähän heti joku heittää, että niin maksavat myös ammattiopiston opiskelijat matkansa. Niin maksavat mutta lukiolaisten osalta syntyy uutta piiloverotusta. Äänestäjä kyllä sen muistaa.

Muuten, oletko tullut ajatelleeksi, kun kaupungin keskustaan loppupeleissä syntyy kaksi lukiota eli Lyseo ja Cygnaeus, niin vaarana on, että syntyy herrakoulu ja rahvaankoulu. Tämä jako ei edusta keskustalaista koulutuspolitiikkaa.


Yrjö Damskägg
ympäristölautakunnan vpj
sosiaalilautakunnan jäsen