Toisen asteen koulutus uuden Jyväskylän ja koko maakunnan suuri mahdollisuus

Keväästä lähtien on julkisuudessa ollut esillä Uuden Jyväskylän toisen asteen koulutuksen uudelleenjärjestelyt. Keskustelu on keskittynyt huolestuttavan suurelta osalta koulujen seiniin. Joitakin ansiokkaita pohdintoja toki on ollut esillä (Ari Huhta Ksml 3.9. ja Matti Takkunen Ksml 4.9.). Nyt meillä on ainutkertainen mahdollisuus tarkastella palvelurakennetta niin maakunnallisesti kuin varsinaisen toiminnan kannalta. Mukaan keskusteluun tulee luonnostaan myös hallinto. Nämä kolme tarkastelukulmaa on viisaasti osattava erottaa toisistaan.

Toisen asteen koulutuksen järjestelyn osalta Jyväskylän seudulla on käyty kiivasta keskustelua jo 1970-luvulta lähtien. Yhtenä merkittävänä innovaattorina toimi koulutoimenjohtaja Pekka Käppi. Hänen visionsa lähti pitkälti ajatuksesta tarkastella toisen asteen koulutusta kokonaisuutena. Kuviossa olivat vahvasti mukana Jyväkylän maalaiskunnan, Laukaan ja Petäjäveden lukiot. Myöhemmässä vaiheessa 1990-luvulla perustettiin Muuramen lukio, joka liittyi vahvasti mukaan toisen asteen kehitystyöhön. Yhteistyön toivotuksi malliksi nousi ns. AHTI-malli eli alueellisesti hajautettu ja toiminnallisesti integroitu toimintatapa (Ks. Pekka Käppi: Lukiokoulutuksen kehittäminen Jyväskylässä ikuisuuskysymys s. 106.)

Käpin ajatukset kaatuivat kaupungin lukioiden, etenkin Lyseon vahvaan vastustukseen. Lukiot ja ammattikoulut aloittivat kuitenkin yhteistoiminnan ns. kurkistuskurssien kautta, joilla mahdollistettiin lukiolaisten tutustuminen ammattikoulun tarjontaan. Malli oli hyvä ja antoi varmuutta lukion jälkeisille valinnoille. Toinen merkittävä askel yhteistoiminnalle oli alueelle saatu yhteinen jaksojärjestelmä. Merkittävin tekijä oli kuitenkin Vaajakosken, Palokan, Muuramen ja Laukaan lukioiden sopimus yhteisestä tuntikiertokaaviosta, johon myös ammattikoulut tulivat mukaan. Tämä mahdollisti ns. kahden tutkinnon opintojen synnyn alueelle. Tällä tarkoitetaan ammattikoulun opiskelijoiden mahdollisuutta ammattiopintojen aikana tehdä myös ylioppilastutkinto. Muodollinen lukiokoulutuksen ylläpito kahden tutkinnon opintojen osalta annettiin Palokan ja Muuramen lukioille. Ammattikoulut toivoivat yhteistyökumppaneikseen kaupungin lukioita, mutta kaupungin lukioiden mielestä yhteistyö ei tuo heille lisäarvoa. Kaupungin lukiot jäivät pois myös yhteisestä tuntikierrosta. Tuntikierron merkitys on siinä, että opiskelijat ja opettajat voivat vaihtaa toimipistettä vaikka kesken työpäivää. Kaupungin lukiot toimivat kuitenkin keskenään yhteisessä kierrossa ja tämä mahdollistaa vastaavan liikkumisen ydinkaupungin alueella. Ammattikoulujen yhdistettyä yhdeksi ammattiopistoksi kahden tutkinnon suorittajien määrä on ollut lähes 500. Näin syntyi kaupunkialueelle uusi suurlukio Lyseon, Cygnaeus-lukion ja Voionmaan lukioiden lisäksi.

Nyt Uuden Jyväskylän synnyn myötä lukioverkkoa haluttiin välittömästi optimoida ja lukiokoulutus siirtää Jyväskylän koulutuskuntayhtymän alle. Konsulttityönä yhdessä Jyväskylän ja Maalaiskunnan tilapalvelujen kesken on esitetty uusi lukioverkko, joka lähtee liikkeelle yksinomaan tilojen uudelleen järjestelyistä. Tämä lähtötilanne on luonnollinen, koska esim. tällä hetkellä Palokan ja Vaajakosken koulukeskusten tilat ovat kiireellisen peruskorjauksen tarpeessa. Oleellista on nyt kuitenkin päättää miten ja millä strategialla tästä edetään. Ja ennen kaikkea mikä taho ottaa vastuun opetuksen järjestämisestä: tilapalvelu vai sivistystoimi. Yleisen käsityksen mukaan tilapalvelu ei ole kunnan peruspalvelua vaan se on ydintoimintojen palveluksessa oleva organisaatio. Verkkoratkaisua ei saa katsoa pelkästään seinien näkökulmasta. Kun verkkopäätöstä valmistellaan niin on erinomainen mahdollisuus hyödyntää Jyväskylän osaamista opetuksen tutkimuksen osalta. Jyväskylän yliopistossa on merkittävä opettajankoulutuslaitos sekä koulutuksen tutkimuslaitos KTL. Hyvän oppimisen strategia vaatii tuekseen relevanttia tutkimustietoa. On visusti muistettava myös sosiaaliset rakenteet ja prosessit. Opiskelijoiden hyvinvointi on syytä ottaa erityisellä vakavuudella. Jättikokoisilla yksiköillä on suuri vaara johtaa opiskelijoiden syrjäytymiseen ja opettajien uupumiseen. Oppilaitokset eivät suinkaan ole pelkästään oppimispaikkoja, vaan myös henkisen ja sosiaalisen kasvun paikkoja, joissa on mahdollisuus rakentaa elinikäiset verkostot. Hyvästä ja turvallisesta koulusta rakentuu tulevaisuus, yhteiskuntaa eteenpäin vievä uusi nouseva voima.

Koulutuksen vaikuttavuuden näkökulmasta oleellinen tekijä on myös millä tavalla voimme koulutuksella vaikuttaa maakunnan nopeasti muuttuviin työelämätarpeisiin. Tässä korostuu lukioiden ja ammattiopiston todellinen yhteistyö. Kahden tutkinnon opinnot ovat vain yksi tapa vastata työelämässä alati lisääntyviin vaatimuksiin. Olen erittäin huolestunut vieraitten kielten opiskelun vähenemisestä. Missä ovat Uuden Jyväkylän venäjän, ranskan ja saksan taitajat? Jos koulutuspolitiikkaa vieraitten kielten osalta ohjaa Serranon perhe, niin jotain on pielessä. Koulutus ei saa muuttua kapea-alaiseksi ja tempoilevaksi. Huoli nousee myös siitä, miten turvaamme korkeamman opetuksen tason säilymisen maakunnassa. Tässä on suuri haaste Jyväskylän ammattikorkeakoululle ja Jyväskylän yliopistolle.

Keskustelu toisen asteen verkon osalta on keskittynyt pelkästään lukioihin. Toivon todella, että asiaa katsotaan kokonaisuutena. Tässä tilanteessa ammattiopiston on noustava esiin ja ilmoitettava tahtotilansa ja strategiansa. Millään hallinnollisella pakkopäätöksellä ei ennenkään yhteistyötä ole saatu aikaan. Ja onko AHTI-malli nyt mahdollinen vaihtoehto jos ammattiopisto esim. hajauttaa opintoja enemmän työssä oppimiseen ja on esim. halukas siirtämään yleisopintoja lukioille? Puoltaako AHTI-malli myös sitä, että turvataan maakunnan tasainen asutus ja elinkeinoelämän kehitys? Huomioidaanko myös vakavasti otettava ilmastonmuutos ja kestävä kehitys?

Demokraattinen päätöksenteko edellyttää vaihtoehtoja.


Yrjö Damskägg
Vaajakosken lukion rehtori vuodesta 1988