Onko ihminen tuote ja kuluerä?

Katja Sorrin puheenvuoro Keskisuomalaisessa 26.2.2007 oli nuoren opettajan ja ekonomistin näkökulma mitä on yhteiskunta ja siinä toimivat ihmiset. Kirjoitus oli selkeä sanonnaltaan ja kuvaa hyvin sitä ajattelua, johon meitä on viimeisen kymmenen vuoden aikana johdateltu. Osa meistä näkee yhteiskunnan tuotantolaitoksena ja siinä olevat ihmiset tuotteina ja lopulta kuluerinä. Tätä yksioikoista ajattelua vastustan.

Sorri kirjoittaa: ”Keski-Suomelle koulutus on teollisuuteen rinnastettava toimiala”. Tässä sanonnassa piilee viesti, joka saa rehtorin veren sakkautumaan. Koulutus ei saa missään vaiheessa muuttua teolliseksi tuotannoksi tuotteineen ja talousmittareineen. Koulutus on ihmistä ja ihmisen kehittymistä varten. Ja se, että koulutus saadaan toimimaan yhteiskunnassa kukon askeleen edelläkävijänä ja suunnannäyttäjänä, on tämän päivän suuri haaste. Koulutuksen tulee toki palvella yhteiskuntaa ja sen pitää aistia ne muutostarpeet mitä kulloinkin on ajankohtaista. Perusopetuksen tulo maahamme oli upea asia, sisältö vain vaatisi toimenpiteitä. Yhtenä esimerkkinä on kielipolitiikan uudelleenarviointi. Tämän ajan suuri haaste on toisen asteen koulutus. Nyt jokainen lukio kaipaisi rinnalleen kumppanin ammattiopistoista tai ainakin toisen lukion. Yksin yksikään lukio ei toimi kunnolla. Samalla pitää huolehtia korkeakoulutuksen tasosta. Samoin haasteena on saada syrjäytymisriskissä oleva 10-15 prosentin osuus kustakin ikäluokasta tekemään toisen asteen tutkinto.

Maamme tulevaisuus on kiinni korkeasta osaamisesta ja tätä osaamista vaaditaan kaikilta työtekijäryhmiltä. Korkea osaaminen edellyttää yleissivistystä, opiskelutaitoja ja elinikäistä oppimiskykyä. Jos ekonomia saa koulutuksessa liian suuren painon, seurauksena voi olla opetuksen määrän raju supistuminen ja heikko motivoituminen opiskeluun.

Toinen näkökulma liittyy lapsiperheisiin. On totta, että lapsiperheet ovat tiukoilla. Tärkeämpää on kuitenkin se, että lapset saavat kasvaa turvallisessa ympäristössä. Jokaisen vanhemman tulee kantaa vastuu lapsensa hyvinvoinnista. Ajan henki suosii ja hehkuttaa turvattomuutta. Tuntuu pahalta, että lapsestakin tehdään tuote jolla voidaan jopa oikeudessa käydä kauppaa erojen ym. riitojen yhteydessä. Erityinen ihmettelyn aihe on etuuksilla pelaaminen ja elatusmaksujen maksamattomuus. Tässä voitaisiin jämäköityä ja tehdä asialle jotain.


Terve ja sivistynyt kansa on turvamme. Tässä kuten Sorri kirjoittaa, liikunnalle on erityinen arvo. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ei tähän enää Kekkosta tarvita. Liikuntaharrastus lähtee koulusta hyvän opettajan motivoimana. Samoin urheiluseurat tekevät hyvää työtä liikunnan eteen. Tässäkin pitää olla realisti. Silloin kun esim. nuorten salibandyjoukkue pudottaa ensimmäisen pelaajansa ringistään perusteena heikko taito joukkueessa, on peli menetetty. Sillä hetkellä on tapahtunut muutos kohti kilpaurheilua ja se on aivan oma maailmansa, jossa terveydellä on toisarvoinen asema.


Yrjö Damskägg
lukion rehtori

Perjantai 23.2.

Olin kierroksella ministeri Pekkarisen kanssa. Kyllä edessä on melkoinen haaste saada tuottavuutta niin että selvitään ikärakenteen muutoksesta. Lisänä on vielä teollisen työn pakeneminen maasta. Nyt jos koskaan koulutus ja osaaminen nousevat arvoonsa.

Torstai 22.2.

Päivä meni Foorumin vaalihuoneessa. Porukkaa kävi ja juttu luisti. Yksi iso ongelma tuntuu olevan metsänomistuksen uudet kiemurat. Ydin on siinä, että metsätilan myyntiä kohdellaan kovemmalla kädellä kuin maatilaa. Maatilalla lahjaveron raja on 50% tilan arvosta mutta metsätilalla se on 75%. Nyt kun yksityismetsänomistajista suurin osa on kaupunkilaisia ja monet harkitsevat tilansa myyntiä lapsille, eteen voi tulla ylitsekäymättömiä ongelmia. Monelle suomalaiselle metsä on paras paikka. Sen eteen on tehty sukupolvien ajan työtä ja siihen liittyvät tunnearvot ovat merkittävät. Emme kai kukaan haluaisi, että menetämme metsämme esim. venäläisille tai amerikkalaisille suursijoittajille. Ja puheet metsän kiinteistöverosta ovat kovin alhaisia.

Iltapäivällä oli A-salissa terveydenhuollon vaalipaneeli. Keskustelu oli hyvää mutta asia ei oikein edennyt. Yleisöä oli kovin niukalti.

Keskiviikko 21.2.

Aamulla oli varsinainen oppitunti kun ulkoministeriön virkamiehet kertoivat ajankohtaisista asioista etenkin EU:n näkökulmasta. Tilaisuus oli verraton. Virkamiesten kokemus ja täsmällisyys herättivät suurta kunnioitusta. Suuret kiitokset tilaisuuden järjestäjille.

Illalla on Minnansalissa ympäristöpaneeli. Energia-asiat puhuttavat. Vaikka olen opiskellut ydinfysiikka, niin en oikein syty ydinvoimalle. Kuudetta ydinvoimalaa suunnitellaan jo täyttä päätä. Onko niin, että iso osa päättäjistä ei tiedä kuinka suurella riskillä ydinenergiaa tuotetaan. Ja etenkin loppusijoittaminen ei ole mitään koiran hautaamista. Se on totta, että ydinenergian päästöt ovat pienemmät kuin fossiilisilla polttoaineilla. Mutta jos ilmaan jotain karkaa, niin siitä on leikki kaukana. Olen itse ollut keskustelemassa Jaroslavlissa Tsernobylistä siirrettyjen nuorten kanssa onnettomuudesta. Heidät oli tuotu sinne kuntoutumaan. Näiden nuorten tulevaisuus oli pilattu useamman sukupolven ajaksi. Ihminen uskoo vasta kun näkee.

Tiistai 20.2.

Päivä meni mukavasti Toivakan torilla ja tulilla. Mukana oli myös SDP:n tukijoukot. Tunnelma oli lämmin ja väkeä riitti. SDP:n torvi soi kuin plutoonan komentajalla konsanaan mutta onneksi torvi jäätyi. Siirryttiin parempaan musiikkiin. Päivän huipensi ministeri Mauri Pekkarinen. Hän kertoi tyhjentävästi toivakkalaisille globaalitalouden tuomista muutospaineista integroituvassa Euroopassa ja talouden tuomista separaatio- ja polaarisaatio-ongelmista etenkin maaseudulle, jossa väestön gradientit osoittavat kohti minoriteettia. Mutta kyllä Mauri puhua osaa.

Illalla oli ympäristölautakunta.

Maanantai 19.2.

Jyväskylän maalaiskunnan valtuusto käsitteli illalla kolmea tärkeää asiaa. Ensimmäinen oli tiedonanto toisen asteen koulutuksen uudesta hallintomallista. Asian esittelivät opetusneuvos Hannu Salminen ja rehtori Pekka Risku. Valtuutettujen kysymykset olivat välillä sen verran teräviä, että esittelijöiden kieriskely kysymyksen ympärillä oli mukavaa katseltavaa. Mitähän valtuutettujen päähän jäi, on mielenkiintoinen kysymys. Kesäkuussa asia pitäisi päättää luopuuko maalaiskunta lukiokoulutuksen ylläpidosta.
Toinen iso päätös oli Palokan lukion rakentaminen. Asia tuli päätökseen pahimpaan mahdolliseen aikaan. Vallankin kun vielä muissa kouluissa on vakavia sisäilmaongelmia. Rakentamispäätös oli selvä, vain kokoomus ja vihreät vastustivat. Erityisesti opettajajäsenten Marjaana Wuolion ja Eila Mäkisen vastustus oli merkillepantavaa.
Kolmas päätös oli Vaajakosken yläkoulun ja lukion väistötilat. Lukion siirtyessä Harjulle voidaan olettaa alkavan uuden historian kirjoitus Jyvässeudun koulutuspolitiikassa. Mahdollisuudet ovat ilmeiset, tahdosta puhumattakaan.

Eläkkeiden kurjistumisen pitkä historia

Suomalainen eläkejärjestelmä kehitettiin 1930-luvulla, aikana jolloin käsitettä hyvinvointivaltio ei tunnettu. Suomi oli tällöin yksi Euroopan köyhimmistä maista. Eläkejärjestelmä on saavutus, josta voimme olla edelleen ylpeitä. Järjestelmään tuli vuonna 1962 merkittävä lisä työeläkkeen muodossa. Tämän hyvän asian kääntöpuolena on eläkejärjestelmän sekavuus ja ennen kaikkea eläkeläisten kovin eriarvoinen asema.

Eläkeläisiä on tällä hetkellä noin 1 300 000, joista pelkällä kansaneläkkeellä on reilu 100 000 eläkeläistä ja työeläkkeellä noin 1 200 000 joista 665 000 saa työeläkevähenteistä kansaneläkettä. Alin eläke on 520 euroa/kk ja keskimääräinen eläketaso on 1130 euroa/kk.

Eläkkeiden perustaan on vuosien aikana tullut monta merkittävää heikennystä. Työeläkkeet olivat aluksi 100 prosenttisesti sidottu palkkaindeksiin, korotustarkistus tehtiin kaksi kertaa vuodessa. Niillä aloilla joilla oli alhainen palkkakehitys eläkkeet nousivat enemmän kuin palkat. Tämän seurauksena otettiin vuonna 1977 käyttöön ns. puoliväli-indeksi. Näin korotus sidottiin puoleksi palkka- ja puoleksi kuluttajaindeksiin. Suhteellinen heikennys eläkkeisiin oli selkeä. Lisäksi poistettiin toinen korotustarkistus.

Vuoden 1996 alusta tuli yli 65-vuotiaille voimaan ns. taitettu indeksi, joka on vuoden 2005 koskenut kaikkia työeläkeläisiä. Taitetussa indeksissä palkkojen osuus on vain 20% ja hintojen 80%. Koska hintakehitys on ollut maltillista niin on luonnollista, että työeläkkeet ovat jääneet jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Samana vuonna leikattiin eläkkeistä pohjaosa pois. Keväällä 2006 äänestettiin eduskunnassa taitetun indeksin muuttamisesta takaisin puoliväli-indeksiksi. Taitetun indeksin puolesta äänestäneitä oli 110, puoliväli-indeksin 39 ja poissa oli peräti 50 edustajaa. Lisää eriarvoisuutta on tuonut valtionverotuksen ansiotulovähennys. Tämähän ei koske eläkkeensaajia.

Kansaneläkkeitä puolestaan tarkistetaan pelkästään hintaindeksillä, näin ne ovat jääneet vielä enemmän jälkeen kuin työeläkkeet. Syyskuussa 2006 kansaneläkkeisiin tuli vain 5 euron tasokorotus kuukaudessa. Aiemmat tasokorotukset olivat vuonna 1984 ja vuonna 2001. Erityisen ikävän lisämausteen indeksikorotuksiin ja syyskuun 2006 tasokorotukseen teki alkoholiveronkevennyksestä johtunut alentuma. Alimmat kansaneläkkeet ja eläkeläisten kohtelu alkaa olla jo kansallinen häpeä.

Taitetun indeksin korjaaminen ja arvonlisäveron alentaminen elintarvikkeiden osalta on se mikä pitää välittömästi hoitaa.

Elämme taloushistoriamme parhaita vuosia. Meillä on ollut tapana, että nuoremmat ihmiset kantavat huolta vanhemmistaan. Ne keistä nyt on ensisijaisesti kysymys ovat pientilalliset, isännät ja emännät, vanhemmat yrittäjät, sotiemme veteraanit, parhaan nuoruutensa menettäneet Karjalan siirtolaiset . Tämä sukupolvi on pyyteettömästi huolehtinut ja hoitanut omaisensa. Heistä iso osa asuu edelleen omatoimisena kotonaan, osa pitkien taipaleiden päässä, osa yhä harvenevan ja hiljenevän maaseudun keskellä. Heille on ominaista, että turhista ei valiteta. Tämä joukko on tottunut ja joutunut paljosta luopumaan. Tälle vähenevälle todellisen hyvinvointimme perustan rakentaneille voimme antaa omalta osaltamme kunnioituksen huolehtimalla, että he voivat elää ja asua ihmisarvoista elämää.

Pidetään omistamme huolta.

(julkaistu 17.2.)

Perjantai 16.2.

Aamupäivällä Saarijärvelle. Anu oli reippaasti pistänyt kekkerit pystyyn torille. Väkeä oli paljon ja juttua riitti. Kävimme tosi monipuolisia keskusteluja. Voin vahvistaa käsityksen, että kyllä kansa tietää.
Iltapäivällä vein auton huoltoon koska se oli muuttunut ralliautoksi äänen osalta. Vaikka auto onkin voittajatyyppiä (C5), niin putken vaihto oli varsinainen näytös. Huolto meinasi vaihtaa koko sarjan mutta onneksi mitat eivät täsmänneet. Pyysin, että rälläkällä katkotaan vanhaa putkea ja laitetaan 40 sentin uusi pätkä liittimellä kiinni. Idea oli hyvä ja lasku 200 euroa. Jos koko putkisto olisi mennyt vaihtoon niin auto olisi jäänyt pantiksi. Hinnat ovat täyttä rosvoamista. Tälle täytyy tehdä jotain.

Lauantai 17.2.

Aamulla avasimme vaalitoimiston Foorumissa. Väkeä oli niin, ettei tupaan mahtunut. Mauri piti pienen puheen ja aloitimme jutustelun. Kolmen tunnin aikana yleisöä riitti. Yksi selkeä piirre oli havaittavissa: Yhtään alle 50 vuotiasta ei kahvilla näkynyt. Ja kaikki vieraat olivat sitä mieltä, että eläkkeet ovat pielessä. Olisivat halunneet haukkua Maurin mutta hän lähti reilun tunnin jälkeen pois. Mitenkähän puolueiden vielä käy, jos touhu ei edes keski-ikäisiä innosta.

Torstai 15.2.

Aamusta lentoasemalle ja suunta kohti OAJ:n puheenjohtajaa Erkki Kangasniemeä. Sain tuhdin evästyksen OAJ:n toiveista tulevissa vaaleissa. Kyllä koulutus on se millä hyvinvointimme rakentuu.
Iltapäivällä suoraan Tikkakoskelta Uuraisille. Torilla on väkeä mukavasti ja juttua riitti. Alkaa maaseudun tila hahmottua.
Uuraisilta suoraan Palokkaan, jossa oli kyläilta. Aiheena oli Palokan keskuksen rakentaminen, erityisesti lukio/kirjasto/kansalaisopisto. Keskustelu oli hyvää ja monipuolista. Täytyy onnitella maalaiskuntaa rohkeista lukioratkaisuista. Tikkakoski lähtee lentoon ja Palokkaan tulee uusi uljas lukio. Vaajakosken osalta rakentaminen/peruskorjaus on vielä laskennassa. Olen muuten sitä mieltä, että maalaiskunnan kannattaa käyttää veroeuronsa oman kunnan asukkaiden hyväksi. Emme ole kaupunkilaisia varten.

Keskiviikko 14.2.

Yo-kuunteluja oli pitkin päivää. Kaikki sujui häiriöttä. Illalla olin Toivakassa Kankaisten koululla. Kyläkoulu on vireä 35 oppilaan yksikkö. Juttua riitti kolme tuntia ja huoli maaseudun elinvoimaisuudesta oli ilmeinen. Teitten kunto puhututtaa paljon. Moka on siinä, että yksityisteitten valtionavustuksiin on tullut totaalinen heikennys. Tähän vaaditaan muutosta.

Kotimatkalla poikkesin abien potkiaisissa. Karaokea laulettiin yhdessä oikein antaumuksella. Jäi tosi hyvä mieli.

Tiistai 13.2.

Yo-kokeet jatkuivat ilman yllätyksiä ja teknisiä ongelmia. Aloitimme johtoryhmän kanssa myös tulevan lukuvuoden suunnittelun. Haastetta riittää. Samalla hoidamme syksyyn mennessä talon tyhjennyksen. Työ on ilomme!

Maanantai 12.2.

Pohdimme uutta toisen asteen koulutuksen hallintomallia. Se kyllä puhututtaa kovasti. Ajatus on selkeä: valtaa keskitetään ja näin voidaan tehdä rivakkaan hallinnolliset uudistukset (=säästöt). Pedagogiikka on aivan toissijainen näissä keskusteluissa. Senhän tulisi olla kaiken toiminnan lähtökohta. Uudistus näillä pelimerkeillä ei kyllä vakuuta. Katsotaan mitä valtuustot kesäkuussa päättävät.

Sunnuntai 11.2.

Päivä alkoi Viitasaarella keskustan 100-vuotisjuhlalla. Paikalla oli puhujina professori, päätoimittaja Erkki Laatikainen ja sekä puoluesihteeri Jarmo Korhonen. Pohdin Laatikaisen kanssa ennen tilaisuutta miltä vaalit näyttävät ja totesimme, että taisto tulee olemaan lyhyt mutta sitäkin sähäkämpi. Tilaisuudessa tuli selvästi esiin, että pienet eläkkeet pitää korjata, ruuan arvonlisävero pitää pudottaa 17 prosentista 12 prosenttiin ja koulutus on asia jota keskusta on aina arvostanut. Juhla on erinomainen, etenkin nuoret musisoijat Kinnulasta tekivät vaikutuksen. Suuret kiitokset juhlan järjestäjille.

Päivä jatkoi Korpilahdella jossa olimme paneelissa. Kysymykset vaihtelivat eri aihealueilta. Kyllä maaseudun elinvoimaisuus ja sen eteen tehtävä työ nousi selkeästi pääteemaksi. Koulutuksen näkökulmasta Korpilahtea voi onnitella uudesta tosi uljaasta koulusta. Hinta on ollut kova mutta se on osoitus kunnan kaukonäköisyydestä. Ja jos vielä Jyväskylä haluaa maksajaksi niin mikä ettei.

Loppuillan piipahdin Jämsässä vanhempieni luona. Maaseudulla vanhemmat ihmiset haluavat elää omassa kodissaan niin pitkään kuin suinkin. Tätä oikeutta meidän tulee puolustaa. Tämä tarkoitta käytännössä sitä, että tiet pidetään kunnossa, posti tulee perille, ruokapalvelu toimii jos sitä halutaan ja turvaverkot toimivat.

Lauantai 10.2.

Avasimme vaalikampanjan Jyväskylän Kävelykadulla. Paikalla on yli 500 vierasta. Ilma kylmä ja viimainen mutta keskustelu oli vilkasta. Tällä hetkellä kovasti puhuttaa pienet eläkkeet ja vanhusten hoiva. Koulutus on myös asia, jonka puolesta on pidettävä puhetta.

Torstai 8.2.07

Ahti Vielma kirjoittaa nyt täyttä asiaa Keskisuomalaisessa. SDP:n ja SAK:n toiminta on kuin suoraan menneiltä ajoilta. Ja pelottelu yhteiskuntarauhan rikkoontumisella ja vieläpä sisäministerin suulla on vailla vertaansa. Tuntuu vahvasti siltä että SDP on jäämässä pois tarkoituksella tulevasta hallituksesta. Tästä on merkkinä täysin kohtuuton vaalilupaus.

Jämsässä roihuaa kuin entiseen malliin konsanaan. Tätä menoa Himoksen alamäki alkaa. Sääli yrittäjää, mutta totuuden nimessä kyseinen yritystoiminta jakaa mielipiteitä.

Suu kuntarajoja myöten, Ahti Vielma!

Olet tunnetusti suoraselkäinen ja rehellinen lapinjätkä. Tiedän, että olet kerännyt nuorempana elantosi ja puusi laajoilta Lapin kairoilta. Tiedät mitä on hiki ja nälkä. Itse sain varttua Sinua helpommin täällä Keski-Suomessa, ja tästä olen kiitollinen. Minullekin ovat kirves, lapio ja talikko tututtuja työvälineitä. Mutta Ahti, ne mitkä kirjoitit Keskisuomalaisessa ja Suur-Jyväskylän lehdessä 3.1. ei minua miellyttänyt. Tiedät hyvin johtajana, että pakolla ei saada mitään aikaan. Puheesi lex-Jyväskylästä ja pakkoliitoksista tuovat mieleen ihan muuta kuin vapauden ihanteet. Eikö olla opittu jo aiemmilta vuosilta, että uho ei johda mihinkään. Mieleen tulee yli kymmenen vuoden takaiset kuntaliitospuheet ja valtaisa selvitystyö minkä maalaiskunnassa teimme. Tämä puistattaa vieläkin. Lopputulos on aistittavissa monen hallintokunnan työssä kielteisenä tänäänkin. Soimaat reippaasti maalaiskunnan demareita vanhanaikaisuudesta. Siinä olen osittain samaa mieltä kanssasi. Siteeraat kirjoituksessasi maalaiskunnan demarijohtoa että ”niiden änkyrädemareitten kanssa on turha keskustella”. Tähän voin 20 vuoden kokemuksella sanoa jotain: Änkyröitä mitä änkyröitä mutta kuitenkin kelpo kunnallismiehiä ja -naisia. Ahti, et taida osata keskustella heidän kanssaan. Erityisesti kohta Suur-Jyväskylän lehdessä, jossa kerrot ”Kun pitäisi tiedostaa ja nähdä, miten Jyväskylän seudulla suunnitellaan ja rakennetaan vääriin paikkoihin ja väärin perustein kokonaisia alueita ja suuria yksittäisiä investointeja”, niin mitähän mahtanet tarkoittaa. Oletko sitä mieltä, että maalaiskunta ei saisi rakentaa. Ja tässä Ahti hyvä, on koko asian ydin. Mitään kuntaliitosta ei tule ennen kuin luottamus siihen, että reuna-alueiden palvelut varmistetaan ja rakennetaan valmiiksi. Kansanomaisesti sanottuna kiipeät puuhun väärin päin. Läheisyyden ekonomia, ekologia ja elävä maaseutu on se mihin me tavalliset ihmiset uskomme. Haluamme elää lähellä luontoa ja väljästi. Ja ilman kerskakulutusta, luonnon hyvinvointia vaalien. Kunta- ja palvelurakenneuudistus ei tarkoita suur-kuntia vaan sitä, että yhteistyöllä saamme aikaan toimivia palveluja meille jokaiselle, riippumatta siitä missä kukin sattuu asumaan. Tehdään yhdessä työtä kestävän ja mielekkään hyvinvoinnin eteen. Änkyröitten ja ökyjen osalta aika on ajanut ohi.

(Julkaistu aluelehti Wessmannissa 20.1.2007)